Äitiys on varmasti suurin asia elämässäni, mikä minua tulee kasvattamaan ihmisenä. Odotan innolla sitä, minkälaiseksi äidiksi oikein kasvan vuosien varrella. Raskaus on kasvattanut minusta, ystävien kanssa drinkkejä nauttivasta nuoresta naisesta vastuuntunnollisemman, kotia rakastavan haaveilijan. Yksi asia raskaudesta huolimatta on pysynyt samana. Shoppailu hulluuteni. Tosin shoppailu vauhtini on hidastunut kuukausien myötä huomattavasti ison mahani myötä sekä minut voi nähdä ennemmin vessan kuin sovituskoppien jonossa. Olenkin jo miettinyt, että miten voisin parhaiten päästä vauvan kanssa kaupoille.

Mielenkiinnolla odotan vauvan syntymän jälkeisiä muutoksia, joita tulee vastaan läpi koko elämän. Ihannoin suuresti omaa äitiäni. Olen aina nähnyt äitini erittäin huolehtivaisena äiti tyyppinä. Minulta ei ainakaan puuttunut  talvipakkasella pipo päästä siksi, että äitini olisi jättänyt sen antamatta. Pikemminkin siksi, että  olin piilottanut sen taskuuni heti kulman takana. Toivon, että osaisin olla itse samanlainen äiti tulevalle lapselleni. Toiseksi ihannoin siskoani. Hän on äitinä kadehdittavan vahva, mutta samalla niin rento lapsiaan kohtaan. Uskon, että minusta tulee herkkänä ihmisenä hyvin hellä äiti lastani kohtaan. Mutta tulevaisuus näyttää millaiseksi äidiksi oikein kasvan.

En kuitenkaan halua hävittää itseäni äitiyden haastavan arjen keskelle. Kirjasin itselleni ylös unelmiani/haaveitani ja toiveitani, jotka haluan toteuttaa elämän aikana. Yhden asian toteuttamisen aloitinkin heti, kirjoittamisen. Rakastan kirjoittamista yli kaiken. Jostain kumman syystä olin lopettanut sen vuosiksi. Pelkään, että en enää osaa kirjoittaa tai tuoda ajatuksiani järkevästi esille. Päätin kuitenkin kokeilla ja tästä syntyikin blogi ideani. Olin myös halunnut kirjoittaa syntymättömälle lapselleni kirjeen, jonka voisin joskus antaa hänelle. Tässä sitten kirjettä kerrakseen. Toisaalta en olisi ollut aikaisemmin edes valmis vielä kirjoittamaankaan. Nyt vasta on oikea hetki.